Ulkona vai sisällä?

Talviyö on tähtikirkas. Kohotat katseesi, kun pohjoisessa välähtää häivähdys sinistä ja vihreää. Seuraat lumoutuneena, kun revontulet hulmuavat yli taivaan. Pakkasyön valoshow on tuntikausia vain sinun ja ystäväsi.

Kuulet vain hengityksesi ja tuulen äänen. Lumihiutaleet laskeutuvat kohti. Mutta sinä et palele, takan pehmeä lämpö ottaa sinut syleilyynsä.

Tuntikausia makaat selälläsi ja seuraat, kuinka puut kasvavat. Katsot kuinka tuuli tukistaa mäntyjen latvuksia ja pilvet lipuvat huikaisevassa sinessä. Puolukat täplittävät mättäitä ja hyttysten ininä kuuluu kaukaisuudessa. Olet avaran taivaan alla. Kun heräät kirkkaudessa, et tiedä, onko yö vai päivä.

Oletko sisällä vai ulkona? Olokoloon astuessa katto katoaa. Määritelmät ”sisällä” ja ”ulkona” eivät päde. Olet keskellä luontoa, mutta suojassa sään purevilta hampailta. Olet yhtä luonnon kanssa, mutta kokemuksesi kanssa olet yksin.

Milloin viimeksi olet pysähtynyt itsesi ja luonnon ääreen?

Olokolon idea lähti leijumisen tunteesta. Keksijä-säveltäjä Ilmari Mäenpää suunnitteli uutta sävellystään sinfoniaorkesterille. Hän näki unen, jossa hän leijaili painottomana ilmassa kotitalonsa yllä. Korkeutta saattoi säätää käsiä liikuttamalla. Unessa soi musiikki, josta kiteytyi teema hänen uuteen sävellykseensä Helium.

”Olokolo kääntää leijumisen tunteen toisin päin. Unessa katsoin alaspäin avautuvaa maisemaa, mutta Olokolossa näkymä avautuu ylös. Siinä tuntee itsensä pieneksi ja alastomaksi. Kokemus voi olla hämmentävä nykyihmiselle, joka takertuu elämän hallinnan illuusioon,” Mäenpää sanoo.

 

Olokolo - taivasMäenpään mukaan Olokolo syntyi tarpeesta määritellä oleminen uudelleen. Se ei ole rakennus vaan olotila; jotain meditaation kaltaista. Olokolossa on määriteltävä uudelleen sijaintinsa maailmankaikkeuden koordinaatistossa.

”Nykyihminen on tottunut määrittelemään itsensä materian kautta. Rakennamme isot talot ja huvilat itsemme ja luonnon väliin. Vaatii nöyryyttä olla paljas ja ymmärtää elämän hallinnan rajat.”

Ekologisinta olisi tietysti katsella maisemia taivasalla. Miksi pitäisi hankkia Olokolo, jossa ostolämpö haihtuu ohuen katon läpi harakoille? Kysymys on Mäenpään mielestä aiheellinen. Hän kuitenkin lähtee siitä, että mukavuudenhalu on nykyihmiselle realiteetti. Emme halua kastua tai palella emmekä asettua sääskien syötiksi keskelle kairaa.

”Olokolo on joka tapauksessa ekologisempi kuin ympäri vuoden lämmitettävä kesämökki. Olokolossa luonnon voi kokea tavalla, joka ei pohjoisen olosuhteissa muuten olisi mahdollista,” Mäenpää sanoo.

”Toinen Olokolon taustalla oleva ajatus oli lauttasauna”, Mäenpää kertoo. ”Ponttoonien varassa kelluva Olokolo toteuttaa tämän idean. Tulevaisuuden haaveena on vielä lauttasauna, joka lipuisi äänettömästi joella itseohjautuvan moottorin avulla,” Mäenpää virnistää.

Olokolo - sauna

Maan päälläkin Olokolo on kevyt kuin puutarhamaja. Pienempi Olokolo liukuu jopa jalaksilla moottorikelkan perässä. Pienen kiukaan tai kamiinan hehkussa keittyy kahvivesi ja paistuu makkara. Olo on kotoisa kuin Mörrimöykyn kolossa korpikuusen kannon alla. ”Olokolo kuuluu ennen kaikkea sinne, missä voi kuvitella muurahaismättäänkin olevan” määrittelee Mäenpää.

Mutta Olokoloa ei tarvitse parkkeerata kauaskaan, kun se jo vie sinut toiseen maailmaan.

Muistele marraskuun pimeyttä, jossa seinät ja väsymys ahdistavat ja loisteputkivalo koskee silmiin. Räntäsade ei houkuta ulkoilemaan. Silloin Olokolo on henkireikä: vain pari askelta, niin kiire, melu ja arjen ärsykkeet jäävät taakse.

Luonnon näyteikkunasta voi seurata lintujen syysmuuttoa. Sen sisällä voit myös kasvattaa kukat kurkut ja tomaatit. Voit antaa köynnösten kasvaa sen ylitse ja tähystää pilviä lehväkaton läpi. Voit maalata maisemia pelkäämättä sateen iskevän. Astuessasi sisään annat ajatuksille vapauden virrata ja luoda jotakin uutta. Oman olemisesi taidetta.